Sotilaana

Usko Hurmerinnan jatkosota alkoi 26.6.41. Jääkärirykmentti 14 komennettiin Jäämeren liepeille jatkosodan alkaessa. Turkulaisista tehtiin vuoristojääkäreitä. Mustatunturin kupeille sotilaat rakensivat asumuksensa, pääasiassa kivistä. Olosuhteet tarjosivat varsin niukat mahdollisuudet ja materiaalit. Kaikessa oli tultava omillaan toimeen; myös ikävä oli torjuttava omin voimin.

Heinä-elokuun vaihteessa rykmentin valistusupseerilta, luutnantti Santalahdelta kävi käsky perustaa lepovuorolla olevan I pataljoonan keskuuteen maan pohjoisin ikäväntorjuntapatteri (ik.tor.pat.). Olosuhteiden pakosta patteri joutui toimimaan ilman naisellista viehätysvoimaa. Päälliköiksi saatiin vänrikki V. Hurme 1. KKK:sta ja kersantti, joukkueenjohtaja Usko Hurmerinta pataljoonan EK:sta. Hurme alkoi etsiä laulajia ja saikin kokoon noin parikymmenpäisen laulukuoron. Hurmerinta taas toimi apulaisena ja ryhtyi tekemään lauluja.

Syntyi Korsusta Korsuun

Usko Hurmerinta teki useita lauluja: Petsamon tyttö, Tää ei ole enää unta, Harmaan kalliopaaden lailla, Jäämeren joukkojen laulu, Minun maani, Iske suomalainen, Taas marssilla pojat on, Nyt Marssitaan, Koko rykmentin tyttö ja Taistelun jälkeen; samoin syntyivät monta laulusanoitusta tunnettuihin sävelmiin kuten myös sävel valmiisiin sanoituksiin.

Esiintymispaikkana ikäväntorjuntapatterilla oli paikallinen matkailumaja, johon tosin ei mahtunut kuin pari komppaniaa kerrallaan. Rykmentin II pataljoona perusti myös kuoron. Näitten kuorojen tärkeimpinä tehtävinä olivat Petsamon hautausmaalla suoritettujen sankarihautausten juhlistaminen. Toisen pataljoonan kuoron johtajana toimi turkulainen Nestor Lehtinen, jonka mukana tuli myös neliääninen laulu. Lehtinen teki sovituksen kersantti Usko Hurmerinnan rykmenttiä varten säveltämästä ja irjoittamasta Jäämeren joukkojen laulusta, jonka ensiesitys tapahtui Liinahamarin Matkailumajalla elokuun lopulla 1941.

Lauluharrastuksen lisäksi alettiin puuhata orkesteria pataljoonalle! Ensin saatiin haitari, sitten saksofoni, lopulta viulukin. Ensimmäisestä viulusta oli kuitenkin kaula poikki. Usko Hurmerinnan oma soitinhan oli juuri viulu. Kun rykmenttiin saatiin uusi viulu, tuli siirto sodassa eteenpäin ja orkesteri ei ehtinyt esiintyä kertaakaan. Ikäväntorjuntapatteri esiintyi pääasiassa Liinahamarin matkailumajassa, sekä talon ala- että yläkerrassa.

Uskon haavoittuminen ja pitkä sairasloma

Rykmentti menetti paljon sotilaitaan erilaisissa taistelutilanteissa, sekä haavoittuneina että kaatuneina. Usko Hurmerinta haavoittui suuressa Mustatunturin taistelussa 10.9.1941, omien sanojensa mukaan “kaulasta läpi, pari milliä selkärangan vierestä”. Usko ihmetteli, että kyllä tuli paljon verta!
Seurasi tietysti sairasloma. Mustatunturin taistelussa pataljoona menetti kaikkiaan 17 kaatuneena, ja Hurmerinnan lisäksi haavoittui 23. Jsp:llä kuoli haavoittuneista vielä kolme, joten kaatuneitten kokonaismäärä oli 20. Huonommin kävi vastapuolelle: taistelun jälkeisinä päivinä saadut vangit kertoivat yhtäpitävästi, että hyökkäykseen osallistuneista joukoista palasi ehjänä takaisin vain kahdeksan miestä.

Tarkkaa tietoa Usko Hurmerinnan sairasloman pituudesta ei ole, mutta tilanteessa, jossa mentiin itään vuonna 1942, Usko Hurmerinta komennettiin Ouluun tekemään ”Korsusta korsuun, Kiestingin ja Uhtuan suuntain korsu- ja marssilauluja”. Hurmerinta keräsi laulukirjaan omiensa lisäksi paljon muuiden tekemiä, esim. Erkki Tiesmaan “Eldanka-järven jään”. Kun sotaonni oli kääntynyt ja valtionjohto tiesi vuonna 1943, että ei tulekaan Suur-Suomea, kirja määrättiin hävitettäväksi. Siitä oli ehditty ottaa kaksi painosta, yhteensä 21 500 kappaletta, ja tuotto käytettiin asevelityön hyväksi. Sotatilanteen muututtua näitä kirjoja ei tietenkään voitu päästää valvontakomission nähtäviksi, niissä oli liikaa nimitteleviä sanoja tulevasta voittajasta. Niin hyvin laulukirjan hävittäminen onnistuikin, että vain tuurilla Usko Kemppi Seura löysi yhden kappaleen Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä! Toinen kappale löytyi myöhemmin Kaustisten laulukirjavarastosta ja kolmas ”Lotta Lunkreenilta”, jonka oikea nimi on Elsa Lampi.

Korsusta Korsuun uudelleen esille

Usko Kemppi Seura onnistui siis pelastamaan tämän mainion ajankuvan jatkosodan ajoilta jälkipolville. Uskon kantakorttiin ei ole merkitty sanaakaan komennuksesta Ouluun. Sekin tieto poistettiin varmuuden vuoksi. Korsusta Korsuun -laulukirjasta otettiin näköispainos, nuotteihin lisättiin vain sointumerkit. Kirjan lauluista tehtiin myös äänite, jossa Pekka Harmovaaran valitsemana valittiin 16 laulua. Pertti Puhakka sovitti ne neliääniselle mieskuorolle. Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen joukosta koottu vahvennettu kvartetti nimeltään Laulupartio Ruotukaverit lauloi äänitteelle valitut kappaleet. Taustamusiikin esitti Ari Hakulisen johtama Sointuorkesteri Turusta. Niin kirjan- kuin äänitteen tuotosta Usko Kemppi Seura on luovuttanut osan sotaveteraaneille.

Kommentit poistettu käytöstä.